Uusimmat kuvat
Peterbald infoa suomeksiEnsimmäinen Suomessa rekisteröity peterbald pentue syntyi kissalassani 5.8.2007 (käytän sanaa virallinen ja rekisteröity siksi, että tiedän Suomessa olevan muutamia rekisteröimättömiä pentuja joita on myyty jopa rekisteröityjen pentujen hinnalla! Tällaiset yksittäiset pennuttajat eivät juurikaan ole panostaneet rotuun ja teettävät pentuja kissoilla joista toinen vanhempi voi olla jotain ihan muuta kuin peterbald. Tällaiset pennuttajat tekevät myös hyvin paljon hallaa koko rodulle joka on juuri vasta saapunut Suomeen sekä vastuuntuntoisille kasvattajille jotka haluavat viedä rotua eteenpäin oikeaa tietä) Peterbaldeja on Suomen Kissaliiton mukaan rekisteröity Suomeen vuonna 2007 yhteensä 7, joista 3 on omia ulkomaantuontejani ja 4 ensimmäisestä pentueesta syntyneitä pentuja. Ei siis kovin montaa vielä.
On totta, että peterbaldeista löytyy vielä aika vähän tietoa Suomessa ja se johtuu hyvin paljon myös siitä, että olen ollut tähän asti ainoa rekisteröity peterbaldien kasvattaja ja minulla on ollut tätä kirjoittaessani vasta 3 peterbald pentuetta. Itämaisia ja siamilaisia olen tosin kasvattanut jo vuodesta 1999 ja niitä löytyy ympäri eurooppaa muutamia yksilöitä. Myöskään eräät kilpailevat kasvattajat eivät ole todellakaan tehneet helpoksi tämän rodun tänne tuomista. He tekevät myös hyvin paljon hallaa kertomalla väärää tietoa rodusta selvästi myös halveeraten sitä. Heitä pelottaa mahdollisesti se, että tämä rotu tulee jotenkin uhkaamaan heidän kissojensa menestymistä näyttelyissä ja tämän vuoksi peterbaldien näyttelyttämistä on vielä rajoitettu rankasti. Uudet asiat myös pelottavat monia ihmisiä ja he vastaavat tällaiseen suoralla hyökkäyksellä kun pitäisi olla avoimin mielin ja tehdä yhteistyötä. Tämä ei valitettavasti onnistu tämän päivän kasvattajien keskuudessa täällä Suomessa. Kissaposti 2 ja 3 2008 lehdessä on myös kattava kirjoitus peterbaldeista. Sitä on ollut ainakin joissakin lemmikkieläinliikkeissä ja meillä on ollut muutama lehti näyttelyssäkin mukana. Lehti pyysi minulta artikkelia, koska olen perehtynyt tähän rotuun myös käytännössä. Ensimmäinen peterbald on tuotu Suomeen vuonna 2003 ja tämä on brush-turkkinen peterbald joka on tätä nykyä kastroitu eikä sillä ole ollut pentuja. Tämä muistetaan kyllä kilpailijoiden taholta hyvin tehokkaasti aina kertoa ihmisille. Ei suinkaan sitä, että olen tuonut 3 ensimmäistä kasvatuksessa käytettävää peterbaldia jotka ovat rekisteröity täällä Suomessa ja ensimmäinen rekisteröity pentue on syntynyt kissalassani. Jo kuukausia ennenkuin toin kolme ensimmäistä peterbald ulkomaantuontia Venäjältä tänne Suomeen, olin tutkinut tätä rotua ja etsinyt siitä paljon tietoa. Niiden terveydestä, sukutauluista, ym. Vaikka olin vain vasta-alkaja tässä rodussa, niin siitä huolimatta hylkäsin monia minulle silloin tarjottuja pentuja niiden puutteellisen sukutaulun vuoksi. Peterbaldini tulivat Suomeen marraskuussa 2006 ja 1.1.2007 peterbaldit hyväksyttiin FIFessä. Kesti meidän rotutoimikunnaltamme kuitenkin puoli vuotta rekisteröidä ne ja suomalaiset rekisteripaperit saimme vasta kesällä 2007. Kun tämä uusi rotu oli saanut alustavan hyväksynnän FIFessä, niin keskustelupalstat täyttyivät ns. "erikoisasiantuntijoista" joista jokaisella oli sananen sanottavanaan ja he halusivat päteä myös tämän rodun kanssa. Kellään näistä ei kuitenkaan ollut minkäänlaista käytännön kokemusta elämisestä peterbaldin kanssa. Jätän tässä infossa tuon kirjatietouden kernaasti heille. He kun tietävät tästä rodusta niin paljon paremmin kuin minä. Onhan eräskin heistä jopa näyttelyssä "silittänyt" peterbaldia omien sanojensa mukaan. Keskustelupalstoilla hyvin auliisti on kerrottu myös miten ihmiset joilla ei ole edes kasvattajanimeä teettävät pentuja ulkomailta tuoduilla rekisteröimättömillä kissoilla. Kissoilla jotka eivät jostain syystä ole päässeet Suomen rekisteriin, esim. puutteellisten sukutaulutietojen vuoksi, tai sukutaulut ovat olleet niin sillisalaattia ettei Suomen Kissaliitto eikä FIFe niitä edes tule hyväksymään. Suomen kissaliitossa on hyvin tiukka seula mitkä ne hyväksyvät rekisteröitäväksi tänne Suomeen ja toisaalta se on myös erittäin hyvä asia, koska peterbaldeissa jos jossain sukutaulut ovat hyvin villejä! Tällaisista rekisteröimättömistä pennuista pyydetään kuitenkin lähes rekisteröidyn pennun hintaa. Mielestäni se on väärin, koska tällaiset henkilöt joilla ei ole edes kasvattajanimeä eivät ole panostaneet tähän rotuun ja saattavat tehdä paljon hallaa rodun tunnetuksi tekemiselle.
Olen tehnyt tämän rodun eteen paljon työtä enkä vieläkään tiedä siitä tarpeeksi. Mikään kirjatietous ei todellakaan ole sama asia kuin eläminen niiden kanssa ja pentujen syntymän kokeminen. Olen nyt jo toista vuotta etsinyt ulkomailta uutta urosta joka sukutaulultaan kelpaisi tänne Suomeen. Minulle on tarjottu lukemattomia pentuja jotka jokaisen olen hylännyt kun olen nähnyt niiden sukutaulun. Näyttää siltä, että peterbaldit ovat täysin villejä vielä ulkomailla ja mitä ihmeellisempiä variaatioita löytyy niiden sukutauluista. Peterbaldeja saa yhdistää itämaisiin ja siamilaisiin ja niiden pitkäkarvamuotoihin, mutta kaikenlainen yhdistäminen muihin nakuihin rotuihin sekä muihin rotuihin on kiellettyä. Peterbald ei ole enää peterbald jos sukutaulusta löytyy kotikissaa, venäjänsinistä, cornish- ja devon rexejä, puhumattakaan Canadan- ja don sfinkseistä. Tällaisia sukutauluja löytyy mm. jopa erään eurooppalaisen kasvattajan sivuilta.
Suosittelen ihmisiä hankkimaan peterbaldin ulkomailta jotta tänne Suomeen saataisiin enemmän tätä rotua. Tässä on kuitenkin suuri varoituksen sana omankin kokemuksen kautta tulleena. Pennun valinnassa tulee olla erittäin tarkka. Vaikka pentu kuinka miellyttäisi silmää, niin sen sukutaulun pitää olla sellainen, että se kelpaa tänne. Tämä vaatii ikävä kyllä paneutumista kunnolla tähän asiaan, sillä välillä on itsestäkin tuntunut, että on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Tarjontaa saattaa olla, mutta toisin kuin itämaisissa ja siamilaisissa, niin tarjonta on todella villiä ja pitää todella tietää mitä hakee ja tuntea oikeat vastuuntuntoiset kasvattajat. Minuunkin on ottanut yhteyttä muutamat yksityishenkilöt jotka ovat saaneet "halvalla" peterbaldin ulkomailta ja sitten itkevät kun eivät tee mitään sillä täällä Suomessa. Kovasti haluaisivat nähdä pentujen syntymän ihmeen ja tulla kissan kanssa näyttelyyn, mutta kun pentu ei ole rekisteröity edes ulkomailla, niin miten saavat sen rekisteriin edes täällä Suomessa. Tai sitten toisella pennulla on ollut niin uskomaton sukutaulu joka on ollut pullollaan kaikkia muita rotuja kuin peterbaldeja ettei tällaista ikinä tulla edes hyväksymään täällä. Annan mielelläni neuvoja peterbaldin hankintaa ulkomailta suunnitteleville, mutta ainoa oikea taho rekisteröintiasioissa on Suomen Kissaliitto ry ja siellä RTK, eli rotutoimikunta.
Eräs suomalainen saman kategorian kilpaileva kasvattaja, joka ei kylläkään kasvata peterbaldeja, on laittanut sivuilleen oikein peterbald osion jossa hyvin tietävästi kertoo peterbaldeista. Tällä kasvattajalla ei ole mitään käytännön kokemusta peterbaldeista eikä hän ole tuonut tietääkseni yhtään ulkomaantuontia tänne. Hänellä ei ole myöskään ollut yhtään peterbald pentuetta. Tämä kyseinen kasvattaja myös halveeraa rotua ja alihinnoittelee pentuja sivuillaan. Tieto hänen sivuillaan on osin täysin virheellistä ja haluan tässä korjata sitä. Tämä kyseinen kasvattaja hinnoittelee pentuja kertoen lemmikkitasoisen pennun hinnan olevan 300-400€ ja hyvän yksilön voi saada jopa 800€. Samainen kasvattaja on tunnettu omien pentujensa hinnoittelussa siitä, että hänellä on korkeat pentuhinnat niiden tasoon nähden ja astutushinnat ovat kuulemma pilviä hipovia. Pääkaupunkiseudulla itämaisen ja siamilaisen lemmikkitasoisen pennun hinta on 650€, joten ei ole mitenkään mahdollista, että peterbald pentu myytäisiin halvemmalla kun niitä niin auliisti verrataan itämaisiin kissoihin. Mikäli peterbaldien hintataso olisi edes lähellä sitä hintatasoa mitä tämä kasvattaja ilmoittaa kotisivuillaan, niin niitä olisi täällä jo runsain mitoin enemmän. Totuus on kuitenkin kaukana! Tämän kyseisen kasvattajan taholta on kyseessä puhtaasti kiusantekoa jota hän tekee kilpakumppaneilleen mielellään vaikeuttaen heidän kasvatustyötänsä.  Peterbaldien hinnoittelu perustuu aivan puhtaasti siihen, että ne ovat paljon vaikeampia kasvatettavia kuin itämaiset. Ne tarvitsevat huomattavasti enemmän aikaa ja vaivaa. Ne syövät huomattavasti enemmän kuin itämaiset pennut. Ne tarvitsevat huomattavasti enemmän ruokaa ylläpitääkseen ruumiinlämpöään.Vaikka ne ovat aikuisena helppoja, niin pentuaikana ne ovat vaativia kasvatettavia. Ne kasvavat huomattavasti hitaammin kuin itämaiset kissat ja ovat pitkään pennun näköisiä. Ne eivät mielestäni sovi vasta-alkajille joilla ei ole mitään kokemusta aiemmista pentueista.  Hinta perustuu myös siihen, että vanhemmat eivät todellakaan ole 800€ kissoja!! Faktaa on esim., että Skandinaviassa Norjassa ja Ruotsissa peterbaldin näyttely/siitostasoisesta pennusta pyydetään peräti 2300€ (vertaa Canadan Sfinks 2500€) ja lemmikkitasoisesta 1400€. Ulkomaan astutusmaksut skandinaviassa saattavat myös yllättää. Olen kuullut, että esim. pohjoismaissa pelkkä hyppy (kun uros astuu naaraan) maksaa 400€ ja jokaisesta pennusta pitää maksaa uroksen omistajalle 200€. Lisäksi tulevat vielä mahdolliset matkat ulkomaille jos naaras pitää astuttaa ulkomailla. Ensimmäinen astutus saattaa epäonnistua ja pitää tehdä uusi ulkomaanmatka. Tällöin ei todellakaan puhuta mistään muutaman sadan pennuista. Vaikka pennuista ei juurikaan jää rahaa käteen ja se on tappiollista, niin ei kasvattajat kuitenkaan mitään hyväntekeväisyyttä harrasta.  Olemme itse myös hankkineet siitoskissamme vastuuntuntoisilta kasvattajilta ulkomailta emmekä satunnaisilta pennuttajilta. Kasvatuskissamme ovat kaikki pitkälti toistatonnia maksavia hyviä yksilöitä. On totta, että esim. Venäjältä voi saada peterbaldin hintaan 800€, mutta iso mutta tuleekin sitten siinä minkätasoinen pentu oikeasti on ja etenkin kelpaako sen sukutaulu tänne Suomeen. Jopa Venäjällä hintahaarukka on todella laaja kun puhutaan peterbaldeista ja kallein, mutta hyvä näyttely-yksilö mitä tiedän maksoi peräti 2500€. Pennun hinta ei myöskään ole koko totuus. Lopullinen hinta saattaakin yllättää kun laskee mukaan vielä matkat, viisumit, testit täällä Suomessa ja mahdolliset ylimääräiset rokotukset. Myös huijausta tapahtuu jos ei todella tiedä mitä on saamassa. Hyvänä näyttely-yksilönä ostettu saattaakin paljastua täällä Suomessa brush-turkkiseksi jolla ei ole edes sertioikeuksia. Tällaiseenkin tapaukseen olen jo törmännyt.  Myöskään amerikkalaisten peterbaldien hintataso tämän kyseisen kasvattajan sivuilla ei pidä lainkaan paikkaansa. Amerikkalaiset ovat hyvin tietoisia hinnoittelustaan ja sieltä tuskin saa muutamalla sadalla peterbaldia. Ei tarvita paljoakaan tietokoneen käyttökokemusta kun helposti löytää jenkkilän kasvattajien sivuilta maininnan, että näyttelytasoinen peterbald maksaa heillä 1500-2000 dollaria, mutta tälläkään hinnalla ei välttämättä saa kissalle kasvatusoikeutta. Eräänkin jenkkiläisen kasvattajan sivuilla ilmoitetaan, että heidän pet quality, eli lemmikkitasoinen pentu maksaa 1200 dollaria ja kissa kastroidaan ennen luovutusta. Tämän saman kissalan sivuilla ilmoitetaan brush-turkkisen hinnaksi 1000-800 dollaria, straight coatin, eli suoraturkkisen hinnaksi vain 300 dollaria. Hintahaarukka on siis valtava. Toinen jenkkiläinen kasvattaja ilmoittaa, että heillä maksaa täysin naku pentu 3000 dollaria ja halvimmillaan 500 dollaria straight coatista. Canadasta taas ilmoitetaan, että heillä täysin naku, flock ja velour maksavat alkaen 1500 dollaria. Brush turkkisen pennun saa hintaan 1000 dollaria ja straight coatin hintaan 550 dollaria. Mikäli haluaa Canadasta myös kasvatusluvan ko. pennulle, niin pennun hinta on silloin 2200-2500 dollaria. Puolasta taas ilmoitetaan, että heillä maksaa peterbald pennut alkaen 1200€.  On siis aivan käsittämätöntä miten henkilö joka ei ole vaivautunut ottamaan tarpeeksi selvää tästä rodusta halveeraa niin paljon tätä rotua sivuillaan, että hinnoittelee ne jopa omia tavallisia itämaisia halvemmaksi. Tämä kyseinen kasvattaja kertoo sivuillaan myös, että mikäli kasvattaja tavoittelee vain erikoisuutta, eikä tee töitä rodun eteen ja hanki tietoa rodusta, on hänen motiivinsa kyseenalaisia. Tällä kommentillaan hän teilaa kaikki erikoisempien rotujen kasvattajat ei pelkästään peterbaldeja. Hän tietää erittäin hyvin, että olen hyvin perillä tästä rodusta ja olen hankkinut siitä paljon tietoa jo kauan ennenkuin niitä edes oli Suomessa. Tietoa ei kuitenkaan ole milloinkaan liikaa ja hankin sitä jatkuvasti lisää. Tämä kyseinen kasvattaja puuttuu kotisivuillaan myös pentujen rekisteröintiin. Hän voi tarkoittaa tekstillään hyvinkin ulkolaisia kasvattajia, sillä tämä henkilö tietää varsin hyvin, että jokainen tähän mennessä rekisteröity pentuni on rekisteröity oikein täällä Suomessa. Meille ei ole edes syntynyt brush-turkkisia peterbaldeja. Kaikki tähän mennessä Suomessa syntyneet pennut ovat olleet täysin nakuja (hairless) tai flockkeja. Niitä ei ole edes mahdollista rekisteröidä väärin. Tosiasia on se, että peterbaldit kehittyvät huomattavasti hitaammin kuin itämaiset ja siamilaiset ja niiden värien kehittyminen kestää huomattavasti pitempään. On siis hyvin mahdollista, että luovutusiässäkään ei vielä näe minkä värinen pentu on, varsinkin jos se on täysin naku naamiokissa. Tämä on kuitenkin hyvin helppoa korjata jälkeenpäin. Lyhyesti vielä peterbadien hinnoista. Toisin kuin itämaiset ja siamilaiset, peterbaldit hinnoitellaan turkin pituuden mukaan, niin euroopassa, jenkeissä, venäjällä kuin canadassakin. Joten näin on myös meillä, eli yhtä ja samaa hintaa ei ole peterbaldeille. Hintahaarukka on valtava riippuen kissan tasosta ja tästä ns. turkista. Halvimpia ovat tietysti straight coatit, eli suoraturkkiset koska niillä ei ole sertioikeuksia eikä niillä voi kasvattaa. Kasvattajat euroopassa myyvät tällaiset hyvin nopeasti lemmikeiksi. Toiseksi halvimpia ovat brushit. Molemmat nämä ovat lemmikkitasoisen itämaisen hintatasoa. Annan mielelläni lisätietoja koskien peteterbaldeja. Niiden kasvatusta sekä arkipäivän kommelluksia niiden kanssa. Meille saa myös tulla vapaasti katsomaan miten peterbaldimme elävät muiden itämaiskategorian kissojen kanssa. Meidän koko kotimme on rakennettu kissojen ehdoilla ja niiden hyvinvointia silmälläpitäen. Meillä on käynyt muutama lehtikuvaajakin sekä tv:n kuvausryhmä kuvaamassa. Peterbaldien kasvatus on Suomessa vielä alkutekijöissään ja vaatii vielä paljon työtä ennenkuin niitä saadaan kehitettyä lähemmäs tämän päivän itämaisstandardia. Mitään ei kuitenkaan synny yhdessä yössä. Suomen ensimmäinen bicolour pentuekin oli niin vaatimaton tasoltaan, että on mennyt vuosia ennenkuin nekin muistuttavat nykypäivän itämaistasoa!
Peterbald Info
PEB is also not a Sphynx, their features are different as well as their genes for hairlessness. PEB is elegant and oriental-ish and Sphynx is more like a Devon Rex type-ish, not so elegant, and the head is more round than on the Peterbald. Peterbald breed was developed in Russia only recently, so it is still a very new breed, especially in FIFe. The breeders of Peterbalds have still a long way to go, with the genes and the type and the coat, just like it was with orientals and siamese a while back.
The Peterbald story begins in 1988, when a woman named Irena Kovalyova rescued a cat that appeared to have some kind of illness, the female cat was losing her hair. After many and many anti-fingual treatments, the cat, later named as Varya, was still losing her hair. It soon came obvious, that Varya wasn't sick, and she was meant to be hairless. Varya soon became the foundation cat of two new breeds, Peterbald (also called Petersburg Sphynx) and Don Sphynx (also called Don Hairless). Some of Varya's kittens were bred to European and Domestic Shorthairs, this combination was later named as Don Sphynx, because of their stocky build. The name Don Sphynx was given due to its thought relation to the actual Sphynx, but was soon noticed that these two breeds are actually very different due to their hairless genes. A Sphynx has an recessive gene, which does not cause hairlessness if bred with a normal coated cat. A Don Sphynx has a dominant gene, which causes the hairlessness even if bred with a normal coated cat. 1992 was the year when the Peterbald breed was born. A tortie Oriental female, Radma Von Jagerhof, was mated with an very oriental-looking brown mackerel tabby Don Sphynx male named Afinguen Myth. This combination produced the breed we now call Peterbalds. Peterbald is a very different breed than Don Sphynx. Peterbald is more like an oriental cat, everything should be long and refined. In FIFe, the allowed out crosses to the Peterbald are Siamese, Oriental, Seychellois and their longhair variations. This allows the gene pool to increase, and maintain the intended look of the breed. There are still many things to be done before Peterbalds will have the full rights to the certificates in FIFe. First Peterbald litter in Finland were born 5.8.2007. Parents: IC Leland Maxim del Iris, PEBb33 and Annabelle del Iris, PEBa33
|
Even though Peterbald is an elegant cat with a long body, this breed is not a naked oriental even though people can mistakenly think so. It is however allowed to outcross a PEB with an oriental, but that doesn't make a PEB an oriental.
A little bit about Peterbald history...